Helsingin pitää olla kaupunki, jossa on Suomen parhaat edellytykset oppia ja opettaa
Tämä tekstin ovat kirjoittaneet Helsingin Vihreiden kuntavaaliehdokkaat Joanna Lukkarila ja Salla Merikukka
Me Helsingin Vihreissä haluamme panostaa koulutukseen ja jokaisen oikeuteen oppia. Helsingin tuleekin olla kaupunki, jossa on Suomen parhaat edellytykset oppia ja opettaa.
Haluamme on purkaa koulujen eriarvoistumista, pitää huolta opettajien jaksamisesta ja työhyvinvoinnista sekä huolehtia jokaisen lapsen oikeudesta oppia. Lisäksi tavoitteenamme on, että jokainen helsinkiläinen nuori saa suoritettua toisen asteen tutkinnon.
Helsingin kouluissa tehdään jo nyt valtavan hyvää työtä! Kouluissa pystytään myös muuttumaan ja uudistumaan, mutta toimivia asioita ei tarvitse muuttamisen ilosta muuttaa.
Helsingissä on Suomen parhaat edellytykset oppia ja opettaa, kun huolehdimme ainakin näistä:
1. Ryhmäkoot ovat järkeviä ja opettajia on riittävästi
Oppiminen onnistuu parhaiten, kun ryhmäkoot ovat järkeviä. Tässä erityisesti oppilaiden tuen tarpeet pitää ottaa huomioon. Ja mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä pienempi ryhmäkoon tulee olla. OAJ suosittelee oppilasryhmän maksimikooksi 20 oppilasta tai 18 alkuopetuksessa – ja näihin tuleekin Helsingissä pyrkiä. Ryhmäkoot vaikuttavat suoraan oppimiseen, työrauhaan ja päivän kuormitukseen niin oppilaan kuin opettajakin näkökulmasta.
2. Oppimiselle on varattu oma paikka ja oppimateriaalit
Siirtymät ja jatkuvasti vaihtuvat opetusryhmät kuormittavat sekä oppilaita että opettajia. Siksi onkin tärkeää, että oppimiselle on varattu oma paikka. Erityisesti pienille oppilaille oma pulpetti on tärkeä, ja oma paikka luokassa tuo turvaa. Vanhempienkin oppilaiden kohdalla on mietittävä, miten opetus voitaisiin järjestää niin, että siirtymisiä olisi mahdollisimman vähän.
Oppilailla pitää myös olla oikeus käyttää tarvitsemiaan oppimateriaaleja, kuten vaikka matikan kirjaa, johon voi laskea tai työkirjaa, jota voi täyttää.
3. Kouluympäristö on toimiva ja tukee oppimista
Kouluympäristöjen tulee olla terveitä: kenenkään ei pidä joutua altistumaan kouluissa sisäilmaongelmille. Kaupungin tuleekin vauhdittaa koulujen peruskorjauksia. Seiniä luokissa ei voi korvata verhoilla – työskentelyrauha on turvattava sekä oppilaille että opettajille. Kouluissa on lisäksi oltava riittävästi tiloja esimerkiksi pienryhmäopetukselle tarpeiden mukaan. Tilojen käyttöä ei saa tehostaa tappiin asti.
4. Pätevät opettajat houkutellaan kilpailukykyisellä palkalla ja työoloilla, jotka eivät kuormita
Osaava ja pätevä opetushenkilöstö houkutellaan ensinnäkin kilpailukykyisellä palkalla. Pitää siis katsoa, paljonko muut kunnat pääkaupunkiseudulla opetustyöstä maksavat, ja kilpailla osaajista palkalla. Samalla työoloihin, kuten ryhmäkokoon ja laadukkaaseen johtamiseen pitää panostaa. Työolot, jotka eivät kuormita, ovat myös vetovoimatekijä. Laadukas johtaminen on mahdollista, kun huolehditaan rehtoreiden resursseista sekä osaamisesta tehdä johtamistyötä.
5. Koulunuorisotyö tukee oppilaita elämän myrskyissä
Koulunuorisotyö on tehokas tapa ehkäistä yksinäisyyttä, kiusaamista sekä kouluväkivaltaa. Koulu- ja oppilaitosnuorisotyötä pitääkin jatkossa lisätä mahdollisuuksien mukaan useampiin kouluihin. Samalla pitää huolehtia siitä, että eri hallinnollisten toimialojen yhteistyö on koulunuorisotyön osalta saumatonta. Kouluissa tulisi myös olla nuorisotyölle omat tilat, jonne nuoret osaavat hakeutua.
Koolla on väliä – varhaiskasvatusyksiköt eivät saa kasvaa tehostamoiksi
Helsingissä on painetta lisätä paikkoja varhaiskasvatukseen, sillä olemme harvoja kuntia Suomessa, jossa lapsiluku kasvaa (🙏).
Seurasin lehtereiltä keskiviikkona kaupunginvaltuuston kyselytuntia ja alkuun keskusteltiin varhaiskasvatusyksiköiden kokoluokista ja siitä, millaisia erilaisia vaihtoehtoja hoidon järjestämiselle on.
Vaikkakin erilaisia vaihtoehtoja löytyy, on fakta, että viime vuosina rakennetut uudet yksiköt ovat kooltaan suuria. Valtuutetut kertoivat, että koon sijaan merkityksellistä on se, mitä yksiköissä tehdään.
Rakennusteknisesti ja taloudellisesti ratkaisuna iso päiväkoti on varmasti tehokas. Tiloja ei kuitenkaan mitoiteta riittävästi niiden käyttöä varten, pihan koosta puhumattakaan. Yksiköissä on ryhmiä, joilla ei ole edes omaa tilaa.
Koko ratkaisee silti. Isot yksiköt eivät saa suoranaisesti henkilöstönkään ylistystä. Tässä muutama aivan tavallinen pulma, joita henkilöstö joutuu kampittamaan päivittäin:
❗Mikäli ryhmät joutuvat vuorottelemaan tiloissa, kuten ruokailussa, se tuo aikapainetta päivään. Vuorottelu pihassakin tekee sen, että henkilökunta joutuu luovimaan läpi päivän ja hoputtamaan pahimmillaan lapsia pois seuraavan ryhmän alta. Eteisessä vuorottelu saattaa estää uloslähdön, kun ei mahdu pukeutumaan.
❗Isoissa yksiköissä sijaistus voi teoriassa toimia, käytännössä voidaan tehostaa ja olla ottamatta sijaista, kun väliaikaiset suhdelukujen ylitykset sallitaan
❗Isompi määrä lapsia lisää ääntä. Tästä kärsii lapset itse, mutta myös henkilöstö. Tilasuunnittelussa muodikkaat sermit eivät auta, jos lapsi kuormittuu suuresta määrästä ärsykkeitä ja lapsia ympärillä
❗Ison lapsimäärän takia tuttuus saattaa hävitä. Tuntemattomat aikuiset hoitavat välillä heille tuntemattomia lapsia.
Mielestäni Helsingin tulee määritellä päiväkotirakentamiseen vaatimus erikokoisten päiväkotien rakentamisesta alueellisesti, jotta päiväkotien moninaisuus säilyy.
Valmistavan opetuksen tulisi tukea oppilasta monipuolisesti ja yksilöllisesti. Siihen tulee myös olla oikeus.
Säästöt eivät saa määritellä valmistavan opetuksen järjestämistä.
Valmistavaan opetukseen panostaminen ja siinä onnistuminen lisää lasten hyvinvointia ja kiinnittymistä uuteen maahan.
Valmistavan opetuksen järjestäminen kunnittain vaihtelee. Syy on selkeä: vasta maahan muuttaneiden lasten määrä vaihtelee ja Helsingin sisällä jopa alueittain. Opetuksen järjestämiselle ei tällä hetkellä myöskään ole lakisääteistä velvoitetta.
Helsingin mallissa oppilaat integroidaan alusta asti 1.-2.luokilla, kuten uutisen mallissa. Se tukee sosiaalisia suhteita ja kielen oppimista. Tämä on mahdollista, sillä vauhti erityisesti 1.-2. luokilla on sopiva sille, että perustaitoja tankataan ja keskitytään jo valmiiksi lukemisen opetteluun, koululaistaitoihin ja muihin perustaitoihin eri oppiaineissa.
Toisaalta täytyy korostaa, että jokainen näistäkin oppilaista on erilainen ja tarpeet myös. Ilman opettajien, ohjaajien ja huoltajien vahvaa tukea tämä malli ei toimi. Malli vaatii lisäresurssia aina. Inkluusio ei saa olla säästökeino.
Ylemmillä luokilla valmistava opetus järjestetään vaihdellen valmistavana luokkaopetuksena tai osittaista integraatiota hyödyntäen. Syy valmistavalle opetukselle on keskeisesti _valmistaa_ juuri maahan tullut lapsi opiskelemaan myöhemmin yleisopetuksessa.
Valmistavalle luokalle pääsevät oppilaat eivät myöskään aloita kouluaan Suomessa vain elokuisin, vaan he usein muuttavat Suomeen kouluvuoden eri vaiheissa. Se johtaa siihen, että lähikoulu ei ole aina mahdollinen ja tutustuminen oman alueen lapsiin hankaloituu. Kaikissa kouluissa ei edes ole valmistavan opetuksen ryhmää.
Haasteeksi muodostuu myös opetussuunnitelman oppisisällöt ja kielitaidon riittämättömyys oppia esim. historian, matematiikan tai ympäristöopin sisältöjä ja käsitteitä. Silloin valmistava malli palvelee oppilasta parhaiten, kunhan huolehditaan, että valmistavan opetuksen ryhmäkoko on tarpeeksi pieni.
Kuten yllä mainittu, nämä lapset ansaitsevat saada tarvitsemansa tuen mallista riippumatta. Edelleen valmistava opetus kaipaa lakisääteisesti tarkempaa määritelmää, ryhmäkokoa, kestoa ja valmistavan opetuksen osalta opettajan kelpoisuusehtojen tarkentamista.